Facebookissa bongasin kaverin noteista tämän:
“Select your favourite album from every year you’ve been living. After you’re done, tag 15 of your friends in the note”
Pakkohan se oli tehdä. Jaan nyt teidänkin kanssa listani. Ensimmäisenä vuorossa 80-luku.
1981 – Prince – Controversy
Controversy ei missään nimessä ole Princen paras albumi. Se saa silti kunnian olla paras syntymävuonnani julkaistu albumi. Etenkin nimibiisi ja eeppinen balladi Do Me Baby toimivat. Pakkohan sitä Princeä on hartsulle mennä katsomaan, eikö?
1982 – Michael Jackson – Thriller
Quincy Jonesin tuottama Thriller on yksi harvoista albumeista kautta aikain, johon voi liittää adjektiivin “täydellinen”. Biisi, tuotanto, laulusuoritukset, tunnelma…kaikki on kohdallaan. Jotain kertoo se, että kun asiakas tulee kysymään deejiiltä “jotain parempaa tai tanssittavaa”, tarkoittaa hän yleensä jotain Thrillerin hittikavalkaadista.
1983 – ZZ Top – Eliminator
Isäni opetti minua rakastamaan ZZ Topia. Rakastan ZZ Topia, edelleen. Onko Eliminator maailman historian paras elektrorockalbumi? – Hyvin mahdollista.
1984 – Van Halen – 1984
Nuorena poikana jenkkiläinen hard rock oli minulle kova juttu. En ikinä ollut hevari, mutta Aerosmithin, Gunnareiden ja AC/DC:n raskas rokkaus oli kovasti lähellä sydäntä. Harva tämän genren albumeista kestää edelleen kuuntelua, mutta Van Halenin 1984 on yksi niistä. Jump!
1985 – The Jesus & Mary Chain – Psychocandy
Ensimmäinen tämän listan indie-/alternative-entryistä. Psychocandy on ajaton albumi, samaan tyyliin kuin Velvet Undergroundin banaanilevy. Tämän levyn saundimaailma on sen verran “raskas” ettei tätä joka päivä jaksa kotona kuunnella, mutta mestariteos tämä silti on.
1986 – Beastie Boys – License To Ill
Jos pitäisi vetää jätkäporukalla kännit kuunnellen vain yhtä albumia, olisi se todennäköisesti tämä. Totaalinen bilealbumi. Vuonna 1986 joku ihmeen The Smiths julkaisi myös albumeja, mutta minulle License To Ill on aina ollut tärkeämpi.
1987 – Sonic Youth – Sister
Mielestäni paras SY-albumi ever. Todella energinen, melodinen, pirteä ja jopa aggressiivinen kokonaisuus. Sain tämän joululahjaksi veljeltäni ehkä vuonna 1989 – todellisen arvon tajusin vasta muutama vuosi myöhemmin.
1988 – N.W.A. – Straight Outta Compton
N.W.A.:n hittialbumi, jonka mukana on aina yhtä hauska räpätä. Life ain’t nothing but bitches and money. Jessöör. Nimibiisissä on ehkä kovin hiphopbiitti mitä on ikinä tehty.
1989 – The Stone Roses – s/t
The Stone Rosesin debyytti ei uponnut itselleni “ihan” vielä ilmestymisvuonnaan. Taidettiin olla tämän vuosituhannen puolella, kun tajusin miten järjettömän upea popalbumi on kyseessä. Kun puhutaan “brittipopista”, on The Stone Roses ollut minulle sen jälkeen se tärkein yhtye. Kitarapopin, tanssimusan ja psykedelian ihana ristisiitos.
Haastan täten ainakin Jukan ja Samin tekemään samanlaisen listan! Niin ja meikäläisen 90-luku ja 2000-luku tulevat pian…
- Antti
Kirjoittaja: 18.06.2011 at 02:10. Kategoriat: a life in music, Musiikki, Yada Yada Tagit: beastie boys, michael jackson, n.w.a., prince, sonic youth, the jesus & mary chain, the stone roses, van halen, zz top.
