Hang The DJ -klubin aktiivisin vuosi on takana. Huhhuh. Viisi vuotta tuli täyteen ja samalla aloitimme myös Helsingin Kuudennella Linjalla. Järjestimme tänä vuonna yhteensä 25 bileet, joista 16 Tampereella, 7 Helsingissä ja yhdet Turussa ja Jyväskylässä. Ensi vuonna ehkä enemmänkin Turussa, who knows.
Vuosi päättyi oikein nätisti Tampereen Klubilla uuden vuoden kemuissa. Tässä muutama kuva illasta, ottanut kukas muukaan kuin Sakari Karipuro. Lisää kuvia löytyy vaikkapa facebookista.
Nähdään 21.1. Tampereen Klubilla ja 28.1. Helsingin Kutosella! Peace!
Järisyttävät uuden vuoden kemut lähestyvät. HTDJ-kolmikon vieraaksi saapuu “toiselta puolelta jokea” dj Herman Prime, eli Plauge-kollektiivin ehkä aktiivisin heppu, ainakin levynsoiton suhteen.
Tässä hra Primen viisi biisivalintaa kommenttien kera vuodelta 2011. Olettaa sopii että ainakin nämä kuullaan 31.12. Tampereen Klubilla.
Adele – Rolling In The Deep (Jamie XX Shuffle) (XL)
Pelkäsin, ettei Jamie XX:n riisuttu post dubstep -näkemys riittäisi pitämään yhtä alkuvuoden mammuttihiteistä kiinnostavana koko vuotta. Johtunee myös siitä, etten kuuntele soittolistaradioita tai katso MTV:tä, tämä erinomainen remix onnistuu kaikesta huolimatta päätymään levylaukkuuni myös uutena vuotena. Kappaleen taika piilee sen nokkelassa tavassa viedä turboahdettu pop-kappale ensin negrospirituaalimaisen taputusrytmin avulla soulmusiikin syntysijoille. Brittien uuden minimalistisen bassomusiikin elementit tiputettuna uuden discon kosmiseen hitauteen, ottaa kappale kuitenkin uuden musiikin kentän vahvasti haltuunsa.
Matias Aguayo – I Don’t Smoke (Kompakt)
Flowssakin esiintyneen Argentiinalais-saksalaisen laulavan DJ:n I Don’t Smoke -EP jäi ehkä monilta huomaamatta, mutta itse huomasin sen olleen vuoden soitetuimpia julkaisuita. Nimiraita erottuu muun levyn elektronisemmasta otteesta miellyttävän orgaanisella soundillaan. Videopelit, Daft Punkin ja 70-luvun eurooppalaisen kosmisen diskon mieleen tuova melodia on puettu 80-luvun post punk -asuun. Kappale voisi hyvin olla Liquid Liquidin, mutta toisaalta myös sen 2000-luvun jälkeläisten, DFA-levylafkan orkesterien kynästä. Junnaava poljento ei kyllästytä, vaan oivallisesti koottu seitsemän minuuttia tahtoo aina jäädä liian lyhyeksi. Pisteet I Don’t Smoke saa myös loistavasta lyriikasta.
Junior Boys – You’ll Improve Me (Caribou Remix) (Domino)
Siis tämähän ei ole mitään poppia. Tämä on teknoa. Koska kiertuekumppanit Junior Boys ja Caribou kuitenkin ovat kiinnostavia nimiä indiemaailmassa, ajattelin sisällyttää tämän huikean raidan tälle listalle. Cariboun remixtiimi on kuunnellut todennäköisesti kolmen vuoden takaista Carl Craig -remixiä “Like A Childista”. Yhtymäkohtana on ainakin kappaleiden käyntiinlähtö vasta kolmen minuutin jälkeen. Cariboun versio menee silti vertailukohtaansa pidemmälle, se on huomattavasti kunnianhimoisempi ja kompleksisempi. Cariboulle ominaiset soljuvat elementit ja rakenne tuovat mieleen livenä soitetun teknon parhaimmillaan. Mainittiinko Berliini jo?
Benoit & Sergio – Principles (DFA)
DFA on pitänyt oman soundinsa ajankohtaisena nyt kymmenen vuotta juurikaan muuttumatta. Ehkä juuri siksi, että New Yorkin musiikillisen sulatusuunin soundi on aina ollut ajatonta. Yhtymäkohdat tästäkin kappaleesta voidaan viedä vaikkapa 80-luvun alkuun Roxy-klubille, jossa mm. Afrika Bambaataa ja Blondie esiintyivät. Discon, post punkin ja valkoisen rokkarin hip hopin yhdistettyä estetiikkaa ymmärrät suurella todennäköisyydellä sinäkin. Jos se on hyvin tehty. Principles on. Vaikka B-puolen Everybody-hoilauksesta tulikin se iso hitti, oli Principles allekirjoittaneelle vuoden parhaista. Benoit & Sergio lisäävät aiemmin mainittuun soppaan psykedelisen ajan Beatlesin takaperin pyöriteltyjä vokaalinauhoja ja olen myyty.
Locussolus – I Want It (Lindstrøm & Prins Thomas Remix) (International Feel)
Disco kiinnostaa. Norjalaisen ihmekaksikon remiksaama, legendaarisen DJ Harveyn Locussolus -projektin I Want It lainaa elementtejä Bananaraman Venuksesta juuri niin vähän, että se kuulostaa hyvältä. Itsessään kappale on yhtä idioottimainen kuin Venus, mutta se on nähtävä tässä pelkästään positiivisena asiana. Pilipaliklavinetti tiluttaa, torvet vaakkuvat, mies kyselee “You love it?”. Nainen vastaa “I love it”. Kappaleesta tuli kertakuulemalla vuoden kännibiisi.
Tänään olisi sitten yövuorossa HTDJ ja paras RUBIK!
Onko nimeen inspiraatio haettu rubiikin kuutiosta? En tiedä.
Lapsena koitin ratkoa rubikin kuution saloja, mutta saloiksi ne jäivät. En ollut tarpeeksi fiksu lapsi selvittämään tuota mysteeriä. Enkä ole varmaan vieläkään. Onhan noita ennätyksiä kuulemma tehtailtu, missä kuutio on murrettu muutamissa sekunneissa. Itsellä meni lähinnä niin päin, että kuutio mursi minut muutamissa sekunneissa. Muistan, että jotkut kovikset käyttivät väkivaltaa ja ruuvimeisselillä irrottivat kuutoin sivut ja järjestivät ne uudelleen. Senkin huijarit. Itse en lähtenyt tuolle linjalle vaan tunnustin tappioni hiljaa ja nyyhkyttäen.
Mutta tänään ei tappioita tunnustella!
Rubik! Soita mulle musaa!
HANGTHEDJ och RUBIK 2.12.2011 @ Klubi
Showtime: n. 23.00
Keikan jälkeen Sami, Antti ja Jukka soittavat! Uujee!
Ovet aukeavat klo 22, ilmainen sisäänpääsy klo 23 asti. Livenä (klo 23) mahtavaakin mahtavampi Fotoshop.
HTDJ suosittelee lämpimästi tsekkaamaan bändin livenä ja nauhoitteelta, osoitteesta http://fotoshop.bandcamp.com/album/lifeforms löytyy tuore albumi nimeltä Lifeforms. Hienoa musiikkia, jota mielikuvitukseton musiikkitoimittaja kutsuisi chillwaveksi.
Dj-kopista löytyy tänään peruskolmikon lisäksi loistavan NS.Klubin dj:t Jiri ja Rokko. Tässä Jirin kolme tanssibiisivalintaa illalle:
Tiedetään, nyt ei ole kyse rakettitieteestä. Tässä silti kolme kovaa tuorehkoa remixiä joiden toimivuus tuli testattua viime lauantaina Klubin tanssilattialla.
Yuksek – Always On The Run (Peter & The Magician Remix)
…loistava meininki viime lauantaina. Tässä muutama Karipuron Saken ottama kuva illasta. Kiitos taas kaikille, niin asiakkaille kuin French Filmseillekin.
Hang The DJ seuraavan kerran Helsingin Kuudennella Linjalla perjantaina 25.11. ja Tampereen Klubilla perjantaina 2.12. See you then!
Tämän viikon lauantaina (12.11.) Hang The DJ saa Tampereen Klubille vieraakseen hurjassa nosteessa olevan French Films -yhtyeen. HTDJ haastatteli lyhyesti mutta ytimekkäästi yhtyeen laulajaa Johannes Leppästä.
HTDJ: Mitkä bändit toimivat sinulle henkilökohtaisina innoittajina?
JL: Vähän tuottaa vaikeuksia aina lähteä erittelemään tällasia mutta jos jotain listausta pitäis tehdä, niin suurimmat vaikutukset muhun ovat tehneet aika perusnimet, mm. Wu-Tang Clan, Bob Dylan, The Beatles, The Beach Boys, Black Sabbath, Led Zeppelin, The Ramones, The Jesus And Mary Chain, The Strokes, The Hellacopters, Mando Diao (paitsi se uusin levy), Arcade Fire, Godspeed You! Black Emperor jne, jne…
HTDJ: Mikä on paras biisi JUST NYT?
JL: Brother Ali – Uncle Sam Goddamn
HTDJ: Tärkein albumi sulle kautta aikain?
JL: Taas vaikeaa, kun noita tärkeitä albumeita on niin helvetisti. Sanotaan vaikka The Hellacoptersin By the Grace Of God. Se ja The Strokesin sekä Mando Diaon debyytit saivat 12-vuotiaan meikäläisen kokemaan jonkinlaisen valaistumisen aikoinaan.
HTDJ: Tanssitko? Jos tanssit, niin kerro kolme suosikki jorausbiisiäsi!
JL: Joskus!
HTDJ: Mikä keikkailussa on parasta?
JL: Meidän ja yleisön välinen win-win -tilanne. Myös reissaaminen ylipäätään on kingiä.
HTDJ: Missä French Films on viiden vuoden päästä?
JL: Toivottavasti jossain rundilla tai studiossa.
HTDJ: Uutta matskua on kuulemma tekeillä. Mihin suuntaan se on menossa, jos verrataan Imaginary Futuren matskuun?
JL: Hieman avoinna vielä. Matskua löytyy kyllä moneen suuntaan. Hyvään, joka tapauksessa.
French Films Hang The DJ:ssä Tampereen Klubilla lauantaina 12.11. Liput 7 euroa. Showtime 23.00.
Hurja synttäriviikko on käynnissä. Elämä on juhlaa. Lähdemme huomenna torstaina Pietariin loistavan Idiomatic-yhtyeen kanssa. Jos ja kun siltä reissulta selvitään elossa, vietämme perjantaina ja lauantaina synttärijuhlia Tampereen Klubilla.
Perjantaina 14.10. vieraaksemme saapuu kaksi superlahjakasta naisartistia, nimittäin viimeksi vuonna 2007 Hang The DJ -klubilla vieraillut Marissa Nadler (US) ja mm. Sufjan Stevensin bändissä soittava Cat Martino (US). Kumpikaan ei varsinaisesti mitään kreisibailumusaa esitä, mutta saavat toimia rauhallisena aloituksena viikonlopun sekoboltseilulle. Liput perjantain kemuihin maksavat 9 euroa, livekeikkojen jälkeen sisään pääsee toki edullisemmin. Cat aloittaa klo 22 ja Marissa klo 23.
Tässä viime viikon sunnuntailta Tukholman Debaserista aikamoista herkkupalaa. Lavalla Martinon ja Nadlerin kanssa First Aid Kit.
Lauantain aktiivisessa finaalitapahtumassa livenä on ryhmä turkulaisia soittajia ja laulajia, eli Magenta Skycode. Bändi tuskin kaipaa liikaa esittelyjä tässä vaiheessa? Sanotaanko nyt, että koko HTDJ-kolmikko on varmasti yhtä mieltä siitä että Jori Sjöroos on yksi harvoista moderneista neroista suomalaisella musiikkikentällä. Tässä yksi omista suosikkibiiseistäni bändin tuotannosta, ekan levyn eeeeeeeeeeppinen Red Eyes. Keikalle liput maksavat 7 euroa, keikan jälkeen vähän vähemmän. Showtime 23.00!
Niin ja se skaba. Eli koska me ollaan niin vitun henkisiä ja samaan aikaan omahyväisiä, haluamme että onnittelette meitä haikulla. Jaa mikä on haiku? Viisi parasta haikullaonnittelijaa palkitaan avecillisella listapaikalla haluamalleen viikonlopun HTDJ-keikalle. ELI – kirjoita tämän postauksen kommenttiosioon onnitteluhaikusi, sekä se kummalle keikalle haluat päästä listalle. Voittajat julkistetaan perjantaina klo 18.
Tässä vielä yksi esimerkkihaiku:
Mitenkähän on, onko elämää vielä, lauantain jälkeen.
Varoitus: tämä postaus sisältää äärimmäistä nörttäilyä ja tekijää hävettää jo valmiiksi.
Ei herranjestas, nyt on tulossa todella kova pleikkapeli -syksy. Tässä kuussa tipahtaa kauppoihin Demon’s Soulsin jatko-osa Dark Souls ja FIFA 12 tuli jo viime viikolla.
Demon’s Souls on peli, johon olen ollut eniten koukussa sitten Halon ja Falloutin. Pelasin muuten ensimmäisen Halon läpi viisi kertaa. Mutta Demon’s Soulsiin olen käyttänyt varmasti eniten pelitunteja. Lukemattoma öitä tuli koluttua tunneleita, linnoja, kuolettavia soita, synkkiä alamaailmoja ja muita maita ja mantuja. Demoneja tuli silputtua, hakattua, poltettua, lävistettyä ja syövytettyä. Pelitunteja kertyi älytön määrä lähinnä siitä syystä, että Demon’s Souls oli VAIKEA. Ja armoton. Joissain kohdissa jopa kohtuuton.
Tämä onkin ehkä vaikein peli, mitä on ikinä tehty. En ole jokaista maailman peliä pelannut, mutta olen melkoisen varma, ettei tästä mene monikaan ohi. Jopa hardcore fantasianörät olivat nöyränä Demon’s Soulsin edessä. Ja syystä. Mutta silti sitä oli pakko pelata katkeraan loppuun asti.
En mene sen tarkemmin pelin detaljeihin vaikka mieli tekisi, koska epäilen ettei ihan jokaista kauheasti kiinnosta. Mutta jos ajattelette Arcaden Firen hyvyyden korreloivan suoraan Demon Soulsin vaikeuteen niin saatte paremman kuvan siitä, mistä on kysymys. Tämä vertaus olettaa tietysti, että kaikki pitävät Arcade Firea yhtenä merkittävimmistä bändeistä 2000 -luvulla.
Ja Demon’s Soulsin jatko-osa, Dark Souls, on vieläkin vaikeampi. Haluan sen heti! Onneksi julkaisupäivä on enää muutaman yön päässä. Makuupussi ja nuotio valmiiksi, menen pelikaupan ovelle odottamaan haarniska päällä.
FIFA -sarja on nykyään paras fudispeli, mitä konsoleille on olemassa. Ainoastaan oikean maailman fudis on parempaa. Yleensä fifojen uudistukset ovat olleet lähinnä kosmeettisia, jotta saataisiin uusi peli markkinoille ja kuluttajien rahat tilille, mutta tänä vuonna sarjan uusin päivitys, FIFA 12, on kuitenkin ottanut harppauksia eteenpäin vanhempiin verrattuna. Eikä näistäkään peliteknisistä asioista sen enempää ettei suurin osa lukijoista nukahda istualteen. Sanottakoon vain, että realismissa on menty hyvän matkaa parempaan suuntaan.
Fifaa olen myös pelannut lukemattomia tunteja. Antti on tässä pelissä kiistattomasti rautaa, mutta olen minäkin joskus voittanut. Yksi harvoista kerroista oli se, kun tultiin HTDJ:stä meille jatkoille ja Antti oli hirvittävässä humalassa. Otettiin erä FIFAA ja Sami Samppa Siltanen vei Hietalan poikaa 2-1! Hahhahahahaaa!!
Nyt sinulle Antti selviää, miksi en itse silloin juonut kuin vissyä ja kannoin sinulle baarista kaljaa koko illan. 2-1!
Että toivon siis todella sateista syksyä ja äärimmäisen kylmää talvea niin voi hyvällä syyllä teipata konsolin ohjaimen käteen, sulkea verhot, laittaa puhelimen pois päältä, vetää kalsarit jalkaan ja pelata.
